Perustiedot

Virallinen nimi Belamie "Bella" Rekisterinumero VH14-044-0383
Rotu holstein Sukupuoli tamma
Syntymäaika 16.08.2013, 12 vuotias - ikääntyminen Tuoja Stal Sjöbacka
Säkäkorkeus 175cm Väri ruunikko
Painotus kouluratsastus Koulutustaso ko Intermediate II, re 70cm
Omistaja Sani, VRL-10954 Kasvattaja Albert Wanber, Saksa

Luonnekuvaus

Bella on tyypillinen nainen, sillä se osaa määräillä. Tamman kanssa pitääkin usein olla todella napakka varsinkin hoitaessa. Ratsastaessa se on astetta helpompi, ja sen askeleet hurmaavat varmasti jokaisen. Bellan kanssa onnistuu koulukiemurat vaikeissakin luokissa, mutta esteillä se on melko kömpelö. Tamma on myös oivallinen maastokaveri, eikä se juuri mitään pelkään.

Hoitaessa tamma yrittää päästä koko ajan niskan päälle, joten sille saakin joka kerta näyttää kaapin paikan. Bella ei tunnu millään uskovan toistoista huolimatta, että ihminen on pomo. Ei se kuitenkaan mitään pahaa tee, vaan asiat hoidetaan juuri niinkuin tamma haluaa. Joskus on esimerkiksi käynyt niin, että Bella ei ole suostunut johonkin pesukarsinaan, mutta toiseen se on kuitenkin mennyt mukisematta. Kun alkuvaikeuksista päästään, onnistuu hoitotoimenpiteet melko helposti. Välillä tamma saattaa kuitenkin testailla, onko pakko tehdä sitä ja tätä. Päättäväisellä asenteella ei kuitenkaan mitään suuria ongelmia pitäisi tulla. Varustus sujuu myös hyvin, vaikka kuolainten kanssa pitääkin yleensä kutitella hieman tamman ikeniä. Eläinlääkäri ja kengittäjä eivät ole tamman parhaita kavereita, vaan niiden kanssa Bella on oikea itseppäinen muuli. Usein toimenpiteisiin tarvitaankin normaalia pitempi aika. Taluttaessa useimmat käyttävät ketjunarua, sillä homma hoituu niin paljon nopeammin, kun tamma huomaa heti kuka on pomo. Lastaus pitää hoitaa aina samalla tavalla tai muuten Bellaa ei koppiin saa edes kauroilla houkuttelemalla. Ennen ratsastusta kaikki on aina hieman hankalaa, mutta jälkeenpäin tamma käyttäytyy paljon paremmin.

Ratsastaessa Bella on hieman mukavempi. Se ei kuitenkaan sovellu aloittelijoille, ja tarvitsee rauhallisen sekä hyvän istunnan omaavaan ratsastajan. Tamma närkästyy virheistä todella helposti ja reagoi niihin vahvasti. Välillä on joku tullut alas kamalan pukkisarjan seurauksena ja joskus tamma ei ole liikkunut mihinkään muutamaan minuuttiin. Tammalla ratsastaakin vain muutama ihminen, sillä se toimii parhaiten tuttujen alla. Osaavan ratsastajan kanssa tamma on kuitenkin mukava. Mikään kovin nöyrä se ei ole, eikä anna mitään ilmaiseksi, mutta se kuitenkin tykkää tehdä töitä, vaikka aina ei sitä näytäkkään. Tamma askeleet ovat näyttävät, mutta suuret ja hankalat istua. Bella on alkuun aina hieman tahmea, ja se tarvitsee hyvät lämmittelyt vertyäkseen. Veryttelyn jälkeen alkaa tamman omakin moottori yleensä toimia moitteetta. Kouluun tammalla on taitoa todella korkealle, mutta esteet eivät ole sen juttu. Se ei oikeastaan edes pidä hyppäämisestä, joten niitä ei Bellan kanssa mennä juuri yhtään. Usein tamma kieltää jokaiselle esteelle. Irtona se kuitenkin tykkää hypätä jonkin verran, muttei se silloinkaan mikään tykki ole. Maastossa Bella kulkee niin yksin kuin kaverin kanssa. Siellä tamma on kuin eri hevonen, se kulkee reippaasti ja halukkaasti sinne minne ratsastaja ikinä haluaakin.

Kilpailupaikalla Bella on melko samanlainen kuin kotona. Välillä se stressaantuu suuresta hevosmäärästä. Meluisasta yleisöstä se ei kovin tykkää, joten suuremmissa kisoissa on yleensä pyydetty kansialaa kuuluttamaan yleisöä erityisestä rauhallisuudesta tamman suoritusvuoron kohdalla. Muuten se on kisoissa todella kiva ja yltää jopa palkintosijoille asti.

Sukuselvitys

i. Westchester
holst, 169cm, trn, evm
ii. Wüstenwind iii. Walzerprinz
iie. Piccolina
ie. Florinda iei. Donarstolz
iee. Rimini Beach
e. Narzisse
holst, 170cm, m, evm
ei. Maverick eii. Macchiato
eie. Golden Corall
ee. Glücksmarie eei. Accino I
eee. Benedikte

Isä Westchester oli menestynyt kouluhevonen, joka omasi myös hyvän rakenteen. Tummanruunikko oli luonteeltaan ystävällinen, ja ori toimi silloin tällöin myös alkeisratsuna. Chesteriksi kutsuttu 169cm korkea hevonen syntyi pienellä, mutta menestykkäällä siittolalla. Sieltä ori myytiin kolme vuotiaana kokeneelle esteratsastajalle, joka suunnitteli hevosesta itselleen kunnon kilparatsua. Naisen innostus lakkasi kuitenkin ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan, ja ori myytiin ratsastuskouluun. Siellä se oltiin jo vähällä ruunata, kunnes kasvattaja hihkaisi Chesterin olevan kunnon siitosori. Niinpä sen annettiin kokeilla tuntiratsun uraa orina, ja pian kilpailemisesta innostunut tyttö sai sen nimikkoratsukseen. Vuosi myöhemmin Chester siirtyi kokonaan tälle tytölle omistukseen, ja he lähtivät yhdessä valloittamaan kisakenttiä. Ratsukko kasvoi suorastaan yhteen ja he etenivät koko ajan molemmat ylemmäs huippuvalmentajien avulla. Samalla ori oli myös tarjolla tammoille ja se saikin yhteensä viisi varsaa, joista suurin osa on perinyt Chesterin mahtavan luonteen sekä liikkeet. Ori kisasi Intermediate-luokissa pitkään, kunnes se lopulta päästettiin eläkkeelle. Chester saavutti tytön kanssa yhdessä monia palkintoja ja he osallistuivat myös Euroopan mestaruuksiin muutaman kerran sijoittuen aina kärkipäähän. Ori sai elää koko loppuelämänsä samassa kodissa, ja kuoli vanhuuden vaivoihin 21-vuotiaana.

Rautias 160cm korkea isänisä Wüstenwind ei ollut mikään komea ilmestys, mutta se omasi sitäkin suuremman työmoraalin. Se teki aina parhaansa, mutta siitä ei liikkeiden puutteessa odotettu menestyvää kilpahevosta. Ori ylitti kuitenkin kaikki odotukset sijoittuen hyvin arvoluokissa omalla tasollaan. Wüstenwind ei pärjännyt enää vaativa B:etä korkeammilla tasoilla, joten se joutui jättämään arvokisat jo melko nuorena. Se myyntiinkin opetusmestariksi juniorille, jonka ratsastustaitoja luonnehdittiin surkeiksi. Ratsukko lähti kuitenkin yllättämään taas kaikki ja he lähtivät kisaamaan junioriluokkia kenttäratsastuksessa. Wüstenwind osoitti lahjakkuutta myös esteillä, vaikka sen esteuran olivat kasvattajat tyrmänneet jo aikoja sitten. Ratsukko voittikin muun muassa kenttäratsastuksen junioreiden mestaruuden. Lopulta orin kapasiteetti loppui kesken, ja se myytiin pienelle siittolalle, joka oli kiinnostunut oriista sen huonosta rakenteesta huolimatta. Wüstenwind saikin kolme varsaa, joista yksi on menestynyt loistavasti vaativillakin kouluradoilla. Muut kaksi varsaa oliva tammoja, ja toinen niistä on osoittunut loistavaksi äidiksi ja toinen ratsastuskoulun tuntihevoseksi opettamaan ratsastuksen saloja pienillekkin ratsastajille. Ori itse kuoli 19-vuotiaana pahan ähkyn seurauksena, leikkaukseen oli mahdollisuus, mutta sen onnistumis- ja toipumisprosentti oli pieni. Niin ori päätettiin lopettaa, ennen kuin kivut ehtivät kasvaa sietämättömiksi.

Isänemä Florinda oli loistavan rakenteen omavaa musta 167cm korkea holsteintamma. Se ei ikinä kisannut kouluratsastuksessa pikkuluokkia suuremmilla tasoilla, mutta se kiersi näytttelyitä niittäen mainetta ja kunniaa. Tamma sai monia muotovaliopalkkioita ja sen varsat ovat yhtä lukuunottamatta omanneet upean ja terveen rakenteen. Florinda oli hieman kipakka tamma, joka oli ylläpidossa tätiratsastajalla kahdeksan vuotiaasta kuolemaansa saakka. He kokeilivat varsojen ohella monia eri lajeja, kuten esteitä, kenttää, matkaratsastusta, lännenratsastusta, valjakkoa sekä jopa laukkakisoissakin he kävivät pyörähtämässä. Vaikka monet suorastaan pelkäsivät tammaa, ei se tehnyt omalle ihmiselleen ikinä mitään pahaa vaan suostui kaikkeen, mitä tämän päähän vain pälkähtikään. Nainen ei ollut ikinä kiinnostunut valmentautumisesta vaan he pitivät kirjaimellisesti hauskaa pipo löysällä. Florinda varsoi yhteensä kuusi kertaa, ja sen varsoista on tullut todella monipuolisia ratsuja. Osa on toiminut ratsastuskoulussa, osa kilpakentillä sekä osa vain puskaratsuina äitinsä jalanjäljissä. Tamma eli todella vanhaksi, 26-vuotiaaksi asti. Se oli silloin vielä terve, mutta ylläpitäjän äkillisen elämänmuutoksen takia, hänellä ei ollut enää mahdollisuutta pitää tammaa. Florinda oli todella yhden ihmisen hevonen, joten sitä ei haluttu myydä eikä kasvattajalla ollut enää kiinnostusta tammaa kohtaan. Niinpä tamma nukutettiin ikiuneen kauniina ja kipakkaana syysaamuna.

Emä Narzisse oli kipakka musta 170cm korkea tamma, joka tiesi selvästi oman arvonsa ja teki lähestulkoon aina niin, kuin näki itse parhaaksi. Tamma oli kuitenkin varsinainen monilahjakkuus, ja kilpaili menestykkeestä niin valjakossa, esteillä kuin koulussa. Parhaiten se menestyi kuitenkin kouluratsastuksessa. Vaikka tamma oli hoitaessa ilkeä kuin mikä, teki se mielellään töitä, vaikka närkästyikin helposti pienistäkin virheistä. Monet tamman varsoista ovat perineet tämän tempperamenttisuuden, joka näkyy myös Bellassa. Narzisse sai koulutuksensa sekä starttasi ensimmäiset kisansa kotitallillaan, joka toimi siittolana. Tammaa yritettiin myydä, mutta se ei mennyt kaupaksi ilkeän luonteensa vuoksi. Kisatulosten jälkeen eräs kilpatalli kuitenkin kiinnoista tamnmasta ja osti sen itselleen. Narzisse kisasi ensin lähinnä esteillä, mutta vähitellen se alkoi siirtyä yhä enemmän valjakkoajon ja kouluratsastuksen pariin. Tamma starttasi viimeisen kerran noin 14 vuotiaana, jolloin se siirrettiin kokonaan siitoskäyttöön. Se sai yhteensä viisi varsaa, vaikka ensin sen siitosarvoa epäiltiin kovasti. Ensimmäisen varsan osoittama lahjakkuus jo nuorena toi tammalle kuitenkin monia oriehdokkaita. Narzisse toimi kuitenkin vaihtelevasti hyvänä äitinä varsoilleen. Joidenkin kohdalla se oli todella hyvä äiti, mutta joidenkin kohdalla ei varsa kiinnostanut sitä pätkän vertaa. Niinpä viides varsa jäikin tamman viimeiseksi, vaikka kysyntää sille olikin. Tamma kuoli tasan 20-vuotiaana, kun sillä todettiin vakava mahahaava. Narzisse päätettiin lopettaa ennen kuin kivut ehtivät yltyä sen suuremmiksi.

166cm korkea tummanruunikko emänisä Maverick oli kuumaluontoinen yhden ihmisen hevonen. Se oli loistava esteratsu nopeutensa ja ketterien kääntymisten ansiosta. Rickiksi kutsuttu ori myytiin siitostallilta kuuluisalle esteratsastajalle, jonka kanssa hevonen pääsi kiertämään korkeita kansainvälisiä luokkia. Se voitti useasti ja sijoittui oikeastaan aina. Pian se myytiin kuitenkin aloittavalle kilparatsastajalle, jolla oli paljon näyttöjä junioriluokista. Ratsastajan tavoitteet eivät kuitenkaan olleet kovin realistia, joten hän rasitti oria liian rankasti hyppäämällä useasti sekä käymällä kilpailuissa liian useasti. Vähitellen orin suorituskyky alkoi pudota, eikä kisat sujuneet enää niin hyvin. Tässä vaiheessa eläinlääkäri puuttui asiaan, mutta hieman liian myöhään. Rickillä todettiin vakava hankosidevamma. Ratsastajalla ei ollut kuitenkaan pienintäkään kiinnostusta hoitaa oria kuntoon, joten se myytiin lähes pilkkahintaan pienelle maalaistallille. Siellä oria kuntoutettiin hyvin tuloksin, ja Rick pääsikin vielä ratsastuskäyttöön, tosin hyppyhevosta siitä ei ikinä enää tullut. Kuntoutusten ohella ori astutti myös tammoja, sillä sen jalostusarvo oli todella korkea. Rick saikin yhteensä kahdeksan varsaa, joille jokaiselle se on periyttänyt ainakin ripauksen kipakkaa luonnetta sekä loistavia hyppytaitoja. Maverick eli vielä pitkään hankosidevamman jälkeenkin ja kuoli lopulta vanhuuden tuomiin vaihoin samaisella maalaistallilla 22-vuotiaana.

Punaruunikko 169cm korkea Glücksmarie on Bellan emänemä. Tamma oli uskomattovan ystävällinen ja hellyyttävä. Se oli kaunis, mutta ei kuitenkaan mikään lahjakas ratsu. Marieksi kutsuttu tamma myyntiinkin kuusi vuotiaana kasvattajalta pienelle perheelle äidin ja tyttären ratsuksi, sillä huippukoulutuksesta huolimatta ei siitä saatu kisahevosta. Vaikka tamma tekeekin mielellään töitä, ei se jaksa keskittyä pitkäksi aikaa samaan asiaan. Jos Marien kanssa erehtyi vääntämään koulua kaikki viikonpäivät, oli tamma lopulta todella kiukkuinen ja stressaantunut. Niinpä sitä ei pystytty treenaamaan kasvattajan haluamalla tavalla. Perhe koulutti Marien myös valjakkoon, ja perheen äiti kilpailikin alkuun pienissä luokissa kouluratsastuksessa sekä muutaman startin helpoissa valjakkoluokissa. Tyttären kasvettua siirtyi tamma yhä enemmän hänen käyttöönsä. Tytär oli todella innokas kokeilemaan uusia asioita, joten heidät nähtiin yhdessä näyttelyissä, epävirallisissa laukkakilpailuissa, agilityradoilla, matkaratsatuksessa sekä myös working equitation -kilpailuissa. Marie oli siis erinomainen perheratsu. Hieman vanhempana sillä päätettiin tehdä varsa tyttären vaihtovuoden takia. Äidillä ei ollut aikaa täyspainoitteiseen ratsastukseen, joten aika päätettiin ottaa niinikää hyödyksi. Tamma saikin yhden kauniin tammavarsan, joka on myös Bellan emä. Lopulta kullanarvoisen tamman elämä päättyi hankalaan lämpöhalvaukseen vain 20-vuotiaana.

Sukuselvityksen saa kopioida jälkeläisille, kunhan copyihin merkitään © Sani, VRL-10954.

Jälkeläiset

Sukupuoli Syntynyt Nimi Isä Omistaja
tamma 04.07.2016 Trostlos' Brianna King of Shame VRL-13627
ori 20.06.2016 Full of Faith Full of Hope VRL-12808
tamma 08.07.2015 Bubbles von Dows Mostly Void VRL-12557
ori 10.11.2014 Kryptonite von Dows Karma Killer VRL-10954
tamma 05.08.2014 Ballerina von Dows Baltimore Zoo VRL-10954

Kisakalenteri

Bella kilpailee myös porrastetuissa. Ajankohtaisen pistetilanteen näät VH-profiilista.

Kouluratsastus - 10 sijoitusta, joista 1 voittoa
03.10.2014 - KRJ - Intermediate II - 2/33
30.09.2014 - KRJ - Intermediate II - 2/36
29.09.2014 - KRJ - Intermediate II - 2/36
28.09.2014 - KRJ - Intermediate II - 6/28
27.09.2014 - KRJ - Intermediate II - 6/36
26.09.2014 - KRJ - Intermediate II - 3/33
26.09.2014 - KRJ - Intermediate II - 1/45
24.09.2014 - KRJ - Intermediate II - 6/45
20.09.2014 - KRJ - Intermediate II - 5/30
06.09.2014 - KRJ - Intermediate II - 2/28

Päiväkirja ja valmennukset

04.06.2016 - Ylioppilaskuvien ottoa, kirjoittanut tallityttö Sofia (omistaja)

Kun viimeisetkin vieraat olivat lähteneet, koitti hetki, jota olin odottanut ehkä kaikista eniten koko päivästä. Nimittäin ylioppilaskuvat yhdessä Bellan kanssa. Tuon ärsyttävän mutta silti niin rakkaan tamman kanssa. Olin toiminut Bellan vakituisena hoitajana jo pitkään kisamatkoilla, ja tallillakin olessa se oli yksi lempitammoistani. Sen tempperamentti ihastutti minut jo alun alkaen, vaikka alkuun pidinkin sitä hieman pelottavana. Taitojeni kehityttyä olin lopulta päässyt tamman niin sanotuksi vakkarihoitajaksi, ja Bellan huikean kisauran tullessa päätökseen sain ratsastaa sillä yhä useammin. Koin minulla ja tammalla olevan erityinen side, sillä Bella ei tullut ihan kaikkien kanssa juttuun. En kuitenkaan voinut estää itseäni tuntemasta aina pientä kateuden vihlausta nähdessäni Bellan kouluradalla omistajansa kanssa. Heidän yhteistyönsä oli niin sujuvaa, että toivoin pääseväni joskus itsekkin sellaiseen harmoniaan jonkun hevosen kanssa.

Vihdoin automme kaarsi tallin pihaan ja kiiruhdin suoraan tarhalle hakemaan tammaa. Hevosista tietämätön setäni seurasi selvästi hieman pelokkaana perässä. Hän oli kuitenkin erinomainen kuvaaja, joten olin pyytänyt häntä mukaani. Ehkä Bella ei ollut aivan sopiva ensikosketukseen ikinä hevosen kanssa, mutta se oli silti ainoa tamma, jonka kanssa halusin ottaa kuvia. Vaikka tallista löytyikin kauniita pitkäharjaisia tammoja sekä komeita oreja, ne eivät herättäneet minussa yhtä suuria tunteita. Talutin Bellan talliin niin kuin aina ennenkin. Tamma tuntui hieman ihmettelevän liehuvaa lyhyttä punaista mekkoani, mutta ei alkanut hötkyillä sen enempää. Tallissa vein tamman pesukarsinaan ja alotin harjaamaan sitä huolellisesti. Bella ei tänään ollut onneksi kovin likainen, eikä edes erityisen kiukkuinen. Ehkä helle oli verottanut sen voimia. Suihkutin myös hieman kiillotusainetta sen karvaan, sillä kuvissahan piti tietenkin näyttää erityisen hyvältä. Setäni räpsi jo tässä aikansa kuluksi kuvia, joten ohitse menevät tallitytöt näyttivät aika huvittuneilta touhuistamme. Lopuksi harjasin sekä hännän että harjan päättäen jättää molemmat auki, jotta ne voisivat liehua hienosti tuulessa. Aloimmekin olla valmiita, joten kävin vielä hakemassa satulahuoneesta suitset tamman päähän, jonka jälkeen olimme valmiita.

Talutin tamman kauniille niitylle, joka oli täynä pieniä kukkasia. Takana kohosivat upeassa iltahämärässä jylhät vuoret sekä metsää. Maisemat olivat juuri sopivat. Setäni ojensi minulle ruusun, jota Bella olisi halunnut kovasti maistaa. Poseerasimme erilaissa asennoissa sekä maasta että selästä käsin. Bella käyttäytyi niin mallikkaasti, se oikein tuntui tietävän, että nyt pitää olla nättinä ja poseerata. Noin puolen tunnin kuvaussession jälkeen setä vakuutteli meiltä löytyvän hyviä kuvia, joten lähdimme vielä köpöttelemään hieman metsään, jossa setäni pääsi ottamaan hieman erilaisia kuvia. Kävelyn jälkeen oli aika hoitaa tamma pois ja lähteä kotiin, sillä aloin olla jo hieman väsynyt pitkästä päivästä. Matkalla takaisin tarhalle räpsimme vielä muutaman kuvan porkkanan kanssa, jonka jälkeen päästin tamman sen kavereiden kanssa rentoutumaan. Katselin jo hieman esimakua kamerasta, ja olin vaikuttunut kuvien laadusta. En malttanut odottaa huomista, jolloin ehtisin katsoa kaikkia kuvat läpi ja ihastella niitä. Bella oli käyttäytynyt yllättävän rauhallisesti tänään. Ehkä se oli viimein tajunnut, että en antanut periksi sen temppuiluille, mutta sitä epäilin kyllä vahvasti. Huomenna se olisi taas varmasti arvonsa tunteva pikku diiva.

Ulkoasu © M Layouts
Kuva © William Murphy
virtuaalihevonen