Black Leather Rebel

VH14-017-0386

Rotu shetlanninponi Sukupuoli ori Säkäkorkeus, väri 103cm, punarautias
Syntymäaika & -maa 23.09.2013, Englanti Ikääntyminen, ikä M Layouts / raitatossu.net/mayflower Kasvattaja Jack Caulfield (evm)
Painotus esteratsastus Koulutustaso ko helppo C, re 60cm Omistaja Sani, VRL-10954

Leevi on tallin oma pikku hassuttelija. Se on aina touhottamassa joka paikassa, ja tarvitsee kunnon sähköaidat tarhaan. Ori karkailee taidokkaasti milloin mistäkin. Se tuppaa vain olemaan pieni ongelma tallin muiden tammojen takia. Muuten sillä ei mitään väliä olisikaan, Leevi on niin kuin koira. Aina herkkujen toivossa, eikä lähde tallipihalta vahingossakaan mihinkään. Usein maastolenkiltä saakin kääntyä nopeasti takaisin, kun rautias pörröharjainen poni tepastelee takana. Kaikki tallillaiset ovat aivan rakastuneita oriin sen luonteensa puolesta. Eikä poika huono esteilläkään ole. Leevi ei pelkää yhtään mitään, vaan on aina tutkimassa innolla kaikkea mikä useaa hevosta pelottaa.

Hoitaessa Leeviä voi pitää vapaana vaikka käytävällä. Se tutkii ensin kaikki paikat läpi herkkujen toivossa, jonka jälkeen rauhoittuu torkkumaan paikoilleen. Usein oriin sitominen on pelkkää turhaa työtä. Leevi nimittäin osaa aukaista tiukatkin solmut taidokkaasti. Tammojen kiima-aikoina ori kannattaakin varmuuden vuoksi hoitaa aina karsinassa ovi lukossa. Kaikki hoitotoimenpiteet sujuu pojan kanssa helposti. Ainut paha mitä ori voi tehdä on tepastelu edestakaisin. Pienellä komentamisella Leevi rauhoittuu hetkeksi, joten sitä saakin tehdä melko usein. Kaviot eivät tuota ongelmaa, mutta ori on todella herkkä säteestään. Sen läheltä kannattaakin putsatsa varovasti, sillä vaikka ori pieni onkin löytyy siltä yllättävän paljon voimaa. Varustaminen sujuu myös ongelmitta, yleensä siinä vaiheessa ori alkaa jo rauhoittua paikoilleen. Tosin Leevi innostuu aina varusteet nähdessään ja ori on suorastaan täpinöissään varustuksessa. Eläinlääkäri ja kengittäjä ovat jostakin kummasta syystä oriin parhaita kavereita. Leevi innostuu aina heidät nähdessään, johtuneekohan loputtomista herkuista.

Taluttaessa Leevi kulkee innokkaasti vierellä ja nuuhkii tämän tästä maata aivan niin kuin koira. Ori rakastaa uusien asioiden tutkimista. Yleensä hoitajaa viedään vauhdilla, kun tallin kulmalle on ilmestynyt uudet kärryt tai parkkipaikalla on uusi auto. Tämä seikka tekeekin oriista erikoisen. Tarhatessa Leevi karkailee tämän tästä, ja sille onkin tehty aivan oma tarha omilla erikoisaidoilla. Vaikka ori pääsisikin karkaamaan ei se tallipihalta mihinkään lähde. Ainoastaan tammojen kanssa pitää olla tarkkana. Ihan shetlanninponitammat tarhataankin varmuuden vuoksi aivan toisella puolella tilaa. Leevin voi hyvin tarhata myös muiden orien kanssa. Se ei ala egoilemaan tai pomottelemaan. Myös pomottelevat oriit sopivat hyvin Leeville, joka on kaikkien kaveri myös hevosten seurassa. Kuljettaessa Leevi kulkee hyvin, kunhan omistaja on mukana. Ori on aina lähdössä innokkaasti matkaan, mutta hermostuu jos omistaja ei tulekkaan mukaan.

Ratsastaessa Leevi on reipas, muttei aina mitään ilmaiseksi. Joskus jopa voltin tekeminen on oriille vaikeaa. Leevi on usein alussa hieman jäykkä, joten tarvitsee kunnon taivuttelut aina molempiin suuntiin. Oriilta saa vaatia ihan kunnolla asioita, se tykkää työnteosta, mutta selässä saa tosissaan tehdä töitä. Laukassa ori aina innostuu, ja nostoissa saattaa silloin tällöin pukittaa. Pukit eivät kuitenkana ole suuria, joten niistä ei helposti putoa. Leevillä on todella pomppuisa ravi, mutta laukka on todella pyörivä ja siinä on helppo istua. Esteitä Leevi rakastaa yli kaiken. Se hyppää ihan mitä vain eteen laitetaan kunhan ratsastaja on hommassa mukana. Jos selkään jää vain matkustamaan kieltää helposti, vaikka hyppypaikkakin olisi ihan täydellinen. Päättäväisellä ratsastuksella hyppää kyllä ihan mistä paikasta vain. Esteillä Leevi lähtee usein oikomaan. Tämän ansiosta kisoissa tulee usein nopeat ajat, mutta huonona puolena muutamat pienet ratsastajat ovat mätkähtäneet alas tiukkojen käännöksien seurauksena. Maastossa Leevi menee sinne minne ratsastaja käskee, eikä temppuile yhtään. Ori pysyy yllättävän hyvin myös isojen hevosten perässä, eikä laukkapätkätkään tuota ongelmia.

Kilpailuissa Leevi on oma ihana itsensä. Se varmasti seuraisi omistajaa vaikka kanttiiniin, jos sillä siihen mahdollisuus olisi. Leevi ei turhia stressaile kisaradallakaan, vaikka ratsastaja olisi jännityksestä jäykkänä. Pystyy myös hyviin suorituksiin, vaikka kaunis tamma olisikin kentällä odottamassa vuoroaan. Leevi rakastaa kykyjensä näyttämistä, eikä kuluta energiaansa turhaan hössötykseen. Leevi onkin oiva kisaponi!

i. Rocking Rebel
100cm, prn, evm
ii. Panfilo iii. Cherokee II
iie. Ptice Lako
ie. The Littlest Rebel iei. Fatyz Boogie
iee. Crystal Skull
e. Yangogo Hymn
101cm, m, evm
ei. Champion DeeJay eii. Wild Saxophone
eie. Texas Sweet Love
ee. Yangogo Samba eei. Electriz Sam
eee. Sensimilla

i. Rocking Rebel oli brittiläinen jalostusori, väriltään punarautias ja säkäkorkeudeltaan tasan metrin. Rocky periytti vilkasta ja sosiaalista luonnettaan monille jälkeläisilleen, joista Leevi kuului niiden viimeisimpien joukkoon. Ori lopetettiin 26-vuotiaana sen yleiskunnon heikettyä rajusti erään yön aikana. Eläessään Rocky oli varsin hieno poni, jonka meriitteihin kuului mm. kantakirjaus A-luokkaan sekä kaksi sijoitusta estekilpailuissa 60 cm:n luokissa.

ii. Panfilo oli esteponi, jota ei käytetty jalostukseen kuin muutaman kerran. Sen omisti virallisesti 8-vuotias tyttö, joka oli erään kilparatsastajan tytär. Kyseinen tyttö kilpaili Panfilolla 50 ja 60 cm:n luokissa vaihtelevalla menestyksellä. Ponilta itseltään ei taitoa puuttunut, mutta joskus se pisti radalla vähän ranttaliksi. Tämä punaruunikko, 104-senttinen poni ruunattiin 10-vuotiaana.

iii. Cherokee II oli hienoista brittiläisistä sukulinjoista ja itsekin varsin hieno poni. Pikimusta, 101 cm korkea ori palkittiin useampaan kertaan maansa arvostetuissa rotunäyttelyissä parhaaksi sukupuolensa edustajaksi ja kieltämättä sillä olikin varsin korrekti rakenne. Cherokeella ei tiettävästi kilpailtu, mutta jalostukseen sitä kyllä käytettiin useiden vuosien ajan.

iie. Ptice Lako oli Belgiasta Britanniaan viety tummanpunaruunikko tamma, jonka omistajansa halusi nimenomaan tuomaan uutta verta brittiponien sukutauluihin. Pixieksi kutsuttu tamma oli luonteeltaan mainio ja shetlanninponiksi sillä oli varsin jalo pää. 104-senttinen tamma jättikin useita hyviä jälkeläisiä, joista yksi myytiin peräti Saksaan asti.

ie. The Littlest Rebel on rautias tamma, joka tiettävästi elää yhä. Nuorempana tammalla kilpailtiin mm. ponilaukoissa ristuesteillä. Siinä hommassa Rebel olikin loistava, johon varmasti vaikutti tamman sporttinen ja pitkäjalainen olemus. Luonteeltaan tamma on kuulemma varsin tammamainen ja kilpailuissa sillä olikin aina punainen rusetti hännässä. Sen jälkeläiset ovat onneksi olleet emäänsä tasaisempia luonteeltaan.

iei. Fatyz Boogie oli rautiaankirjava ori, joka oli tunnettu hyvistä liikkeistään. Etenkin laukka sillä oli rotuisekseen varsin hieno. Boogie oli eläkkeelle jääneen rouvan omistama ori, jolla ei kilpailtu, vaan joka teki uransa näyttelykehissä. Lisäksi oria käytettiin parikymmentä kertaa jalostukseen.

iee. Crystal Skull oli musta, tähtipäinen tamma, jolla kilpailtiin risuestelaukoissa. Menestys oli tosin hyvin vaihtelevaa, mikä ei ole ihme, ottaen huomioon että Crystalilla kilpaili 6-vuotias poika. Crystal astutettiin kolme kertaa, joista kahdella kerralla se jäi omistajiensa harmiksi tyhjäksi, mutta kolmannella kerralla se varsoi rautiaan tammavarsan.

e. Yangogo Hymn on 101 cm korkea ruunikko tamma, jonka kanssa on kilpailtu koulua Helppo C-luokissa sekä esteitä 50 cm:n luokissa. Paremmin tamma on menestynyt esteillä, jota omistajansa selittää sillä, että kouluratsastus on ponin mielestä vähän tylsää. Cocoksi kutsuttu tamma onkin luonteeltaan fiksu ja nopeasti oppiva, mutta myös helposti kyllästyvä. Varsoja Cocolla on kolme kappaletta.

ei. Champion DeeJay oli varsin tunnettu brittiläinen jalostusori, joka kisasi esteillä peräti 60-70 cm:n luokissa! Isokokoinen, 105-senttinen ori oli vauhtinsa ja liikkeidensä puolesta edukseen esteillä, vaikka luonteeltaan vähän haastava olikin. DJ jätti useita hienoja jälkeläisiä, joista osa on isänsä tapaan menestynyt esteradoilla.

eii. Wild Saxophone oli erään iäkkäämmän, hivenen omituisesta huumoristaan tunnetun brittiläisherran kasvatteja. Orin tapaan muillakin kyseisen miehen kasvateilla on ollut melko mielenkiintoisia ja huvittavia nimiä. Willie, joksi oria kotona kutsuttiin, oli väriltään musta ja säkäkorkeudeltaan 103 cm. Kilparadoilla oria ei nähty, mutta jalostukseen sitä käytettiin lähinnä arvostetun sukunsa vuoksi.

eie. Texas Sweet Love oli kaunispiirteinen ruunikko tamma, joka valittiin kerran arvostetussa brittiläisessä poninäyttelyssä koko show'n parhaaksi tammaksi. Sweetie oli perinteinen siitostamma, jonka elämäntehtävä oli lähinnä tuottaa hyviä jälkeläisiä - kuten tamma toki tekikin. Sen jälkeläisissä on useampia näyttelyvoittajia ja myös monipuolisia ratsuja.

ee. Yangogo Samba oli ruunikonkimo tamma, joka toimi erään brittiläisen esteponiseuran maskottina. Samballa myös kilpailtiin toisinaan esteratsastuksessa - lähinnä silloin kun sille sattui löytymään sopivan kokoinen ja halukas kisaaja. Päätehtävänä sillä oli kuitenkin olla söpö ja ilostuttaa ihmisten arkea. Samballa teetettiin myös kolme jälkeläistä.

eei. Electriz Samin nimen tarina on hauska, sillä nimeksi oli oikeasti tarkoitus tulla Electric Sam, mutta rekisteröitäessä papereihin lipsahti kirjoitusvirhe. Poni siis rekisteröitiin nimellä Electriz Sam ja lopulta omistajansakin tykästyivät nimeen niin, etteivät halunneet enää vaihtaa sitä. Mitä tulee itse poniin, niin Sammy oli mustankimo, metrin korkuinen ori, joka toimi erään kasvattajaperheensä harrasteponina. Alkujaan se oli tarkoitus ruunata, mutta se päädyttiin sittenkin pitämään orina ja pääsi myös astumaan muutaman tamman.

eee. Sensimilla eli Milly oli ruunikonpäistärikkö tamma, jonka omisti eläkkeelle jäänyt pariskunta, joka aikoinaan kasvatti aktiivisestikin shetlanninponeja. Milly oli kuitenkin lähinnä lemmikkiponi, jonka kanssa juostiin näyttelyissä ja erilaisissa tapahtumissa, joissa se toimi usein talutusratsuna. Myöhemmin Milly päätyi pariskunnan tyttärentyttären ratsuksi ja sillä myös teetettiin yksi varsa.

© Cynoria

Saavutukset

Leevi ei ole vielä saavuttanut mitään, mutta sen kanssa tähdätään kantakirjaan ja ERJ sekä SHLA laatuarvosteluihin.



Jälkeläiset

t. Hunajanami 06.10.2014 e. Ninni om. VRL-03777 KTK-III
o. Ässän Bonusrundi 12.09.2014 e. Ihantolan Vaina om. VRL-10954

Kilpailumenestys

Leevi kilpailee porrastetuissa. Ajankohtaisen pistetilanteen näät VH-profiilista.

Esteratsastuksessa Leevi on tasolla 1 ja se tähtää tasolle 2.
Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 155.39 p.
Nopeus ja kestävyys: 0.00 p.
Kuuliaisuus ja luonne: 290.91 p.
Tahti ja irtonaisuus: 0.00 p.
Tarkkuus ja ketteryys: 0.00 p.

Leevi on startannut yhteensä 11 kertaa, sijoittuen 1 kerran ja voittaen 1 kerran. Sijoittumisprosentti on 18%.

Päiväkirja

12.07.2015 Laukkakisat Tuiskulassa - kirjoittanut omistaja

Lähdimme tänään kuuden hevosen kanssa laukkakilpailuihin Tuiskulan tallille. Työntekijämme Alice oli saanut taas kerran suostuteltua itseni pois omalta mukavuusalueeltani. Nainen keksi aina pääni menoksi kaikenlaista hullua ja vähemmän hullua. Leevi oli lähtenyt myös mukaamme, sillä sen kilparatsunura oli jo valmis, joten enää ei tarvinnut pelätä loukkaantumisia. Tai emmehän sitä vieläkään halunneet mutta, mutta... Olin saanut yhden poniratsastajistamme suostuteltua mukaan, ja hän oli letittänyt Leevin pitkän harjan sekä hännän. Hän oli jostakin taikonut oriille siniset varusteet, ja he näyttivät niin suloisilta yhdessä, että oli pakko napsia heistä kuvia tämän tästä. Lähdimme hyvissä ajoin laukkoihin suurella hevosautollamme, johon mahtuivat onneksi kaikki hevoset.

Perille saapuessamme meillä ei ollutkaan enää niin kovin paljoa aikaa ennen lähtöä, joten kävin ilmoittamassa lähtömme, Erican viimeistellessä Leevin varustusta. Matka kisapaikalle ei ollut kovin pitkä, joten hevosilla oli kaikki vermeet päällä jo lähtiessä. Leevi oli selvästi hieman hämmästynyt, kun missään ei näkynytkään esterataa, eikä kiillotettuja poneja. Se näytti kuitenkin menevän veryttelyssä todella mukavasti ja energisesti.

Lopulta oli ensimmäisen lähdön vuoro, ja Erica ratsasti Leevin lähtöpaikalle. Samassa lähdössä ratsasti Sarah toisella ponillamme, Jakella. Leevi oli vieläkin hieman hämmentynyt lähtöpaikalla, mutta oli selvästi täpinöissään. Pian lähtömerkki pamahti lähdön merkiksi ja rivistö poneja säntäsi matkaan. Lähtö ei sujunut kummallakaan poneistamme aivan täydellisesti. Leevi pysytteli lähes koko matkan kolmannella sijalla, kunnes se viimeisessä kaaressa nousi toiseksi. Siitä aloin itsekin jännittää aivan uudella tavalla, ja kannustimme Alicen kanssa minkä jaksoimme. Loppusuoralla ori päästi hanat auki, ja nousi ensimmäiseksi hyvissä ajoin ennen maalilinjaa. Katsoin suu auki, kun Leevi laukkasi ensimmäisenä maaliin. Fiilis oli aivan uskomaton. Meidän pikku esteponimme oli voittanut juuri elämänsä ensimmäisen (ja todennäköisesti viimeisen) laukkakisan! Jakekin oli pärjännyt hyvin sijoittuen lopulta neljänneksi. Lähdimme Alicen kanssa juosten ratsukkoja vastaan.

Suorituksen jälkeen ylistimme Leeviä minkä jaksoimme ja siirryimme sitten katselemaan vielä palkinnonjakoa. Ori paistatteli saamassaan huomiossa ja nautti tilanteensta täysin rinnoin. Heitinkin Alicelle vitsin, että pitäisiköhän Leevin kanssa lähteä vielä valloittamaan laukkaratoja. Ehdottomasti! kuului vain toisen suusta. Ratsukko sai palkinnoksi hienon palkinnon sekä söpön pinkin ruusukkeen. Erica tosin harmitteli lähdön jälkeen, että ruusukkeen olisi pitänyt olla sininen. Hän jäi vielä riisumaan Leeviltä varusteita sekä kävelyttämään sitä valmistautuessani itse omaan lähtööni.

Kun kisat alkoivat lähestyä loppuaan, oli aika lähteä kotiin. Leevi oli tällä kertaa ainoa, ketä meidän porukasta ylsi kultapokaaliin asti, mutta eivät muutkaan hevoset huonoja olleet. Tallissa ori sai ekstra-annoksen porkkanoita ja Erican loppumattoman huomion. Tyttö oli aivan innoissaan voitosta ja suunnitteli jo täyttä päätä uusia laukkalähtöjä. Minun piti hieman jarrutella häntä, sillä oriin iän puolesta sen kanssa olisi voinut ehkä vielä yrittää jotain. Tai enhän minä asiasta ihan varma ollut, en ikinä ollut sen tarkemmin tutustunut laukkaratsastukseen. Leevi oli kuitenkin ollut koko päivän aivan täydellinen sekä ori selvästi nauttinut laukkaamisesta. Siltä löytyikin yllättävän paljon kilpailuviettiä. Nämä olivat kuitenkin todennäköisesti oriin viimeiset kisat missään lajissa. Nyt keskittyisimme vain siitoshommiin. Meillä koko porukalla oli ollut todella hauska päivä, eikä Leevikään varmasti pistänyt pahakseen ylimääräisistä porkkanoista.

25.06.2015 Kärryponi - kirjoittanut omistaja

Olimme saaneet tallityöntekijä Alicen kanssa tänään päiväkahveilla aivan hullun ajatuksen. Päätimme kokeilla miten Leevi kulkisi kärryjen edessä. Ikää oriilla oli jo jonkin verran, mutta emme antaneet sen haitata. Olihan oriin yksi varsakin menestynyt jo mukavasti valjakkoajossa, miksei se isältäkin siis luonnistuisi? Onneksi meillä oli muutaman muun shetlanninponin valjaat olemassa, nyt toivoimme, että edes jotkut niistä sopisivat.

Harjasin Leevin reippaasti sillä aikaa, kun Alice putsasi viimeisiä karsinoita. Ori ei ollutkaan kovin likainen, sillä tyttäreni oli eilen puunannut sen viimeisen päälle puhtaaksi. Kävin hakemassa satulahuoneesta ensin Teddyn valjaat, joka oli suunnilleen samaa kokoa Leevin kanssa. Ori näyttikin hämmästyneeltä, kun mukanani ei ollutkaan satulaa. Alice oli värvännyt yhden tallitytöistä kuvaamaan suoritustamme. Minun mielestäni se oli turhaa, odotin ponin suhtautuvan tähän melko leppoisasti. Alice kuitenkin uskoi, että saisimme hyvää YouTube materiaalia aikaiseksi. Leevi steppaili tosin hieman hermostuneen oloisesti säätäessäni valjaita sopiviksi. Laitoin vielä oriille nopeasti suitset ennen kuin menimme pihalle.

Mietimme hetken pistäisimmeko suoraan kärryt perään vai kokeilisimmeko ennen perässä kävelyä. Alice ja tallityttö Emma olivat kärryjen kannalla, mutta minä järkevänä päätin kokeilla pelkkää kävelemistä ennen. Leevi oli rehellisesti sanoen aivan hämmennyksissä kun kävelin sen perässä ja yritin antaa apuja. Se koitti koko ajan kääntyä katsomaan minua ja tulla luokseni. Tytöt tirskuivat pihan vieressä, heistä tämä oli hulvattoman hauskaa. Kun olimme päässeet kävelemään muutaman kierroksen onnistuneesti pihan ympäri oli kärryjen vuoro.

Otimme raveihin tarkoitetut harjoituskärryt ja annoimme Leevin tutustua ensin niihin. Se oli oma itsensä ja innokkaasti tutki niitä. Mutta Alicen pitäessä oriista kiinni ja minun kiinnitttäessä kärryjä se alkoikin hieman hermostua. Se yritti koko ajan kääntyä ja pärisi siihen malliin, että Emma ja Alice olivat kuolla nauruun. Rauhoitellessani oria se rentoutui vähitellen ja antoi minun kiinnittää kärryt rauhassa. Talutimme muutaman kierroksen Leeviä pihalla kärryt perässä. Se suhtautui niihin yllättävän hyvin, mutta mennessäni kyytiin se selvästi hämmentyi uudestaan. Leevi yritti koko ajan kääntyä katsoman minua ja pian pyörimme hidasta mahdollisimman pientä ympyrää.

Alice lähti taluttamaan meitä ja Emma kulki hihitellen kamera kädessä edessämme. Lähdimme maastoon ja hyvin sujuneen tallitien jälkeen Alice päästi ponista irti. Minä keräilin ohjat käteeni ja jatkoimme matkaa. Tässä vaiheessa Leevi hieman ihmitteli erilaista painetta selässään sekä suussaan ja kipitti pikkuravia eteenpäin. Ori kuitenkin tottui kärryihin yllättävän nopeasti ja uskalsimme jopa kokeilla hieman ravia. Leevi puri hieman kuolaimeen, ja teki silloin tällöin sivuaskelia, mutta muuten se meni todella hyvin. Ehdin juuri sanoa tytöille, että eihän me mitään kameraa oltaisi tarvittu. Juuri sillä hetkellä ojasta lennähti lentoon isoja sorsia ja Leevi ampaisi eteenpäin. Se selvästi säikähti pomppivia kärryjä perässään ja kiihdytti vain vauhtia. Minä vedin ohjista parhaani mukaan, mutta koin sen pian turhaksi ja aloin rauhoittamaan menoa äänelläni. Muutaman sadan metrin jälkeen ori vihdoin alkoi hidastaa ja pudotti pikkuhiljaa ravin kautta käyntiin. Minä huokaisin helpotuksesta ja hyppäsin alas kärryiltä rauhoittelemaan ponia.

Tytöt tulivat nauraen takaani ja sanoivat saaneensa aivan mahtavaa videomateriaalia. Pudistelin huvittuneena päätäni, kun kiipesin takaisin selkään. Kävelimme vielä lyhyen matkan eteenpäin, ennen kuin käännyimme takaisin tallille. Tässä vaiheessa Alice nurisi, ettei jaksanut enää kävellä ja kiipesi myös kärryille. Siitä alkoi Emman nurina ja lopulta me kaikki kolme istuimme tiukasti kärryillä. Loppumatka sujui Leevin osalta hyvin. Se oli vihdoin hieman rentoutunut, ja minusta tuntui ettei se pitänyt hommaa yhtään hassumpana. Tallissa annoimme sille isot kasat porkkanoita. Ehkä kokeilisimme tätä joskus uudestaan.

22.06.2015 Ensiratsuna - kirjoittanut omistaja

8-vuotias siskontyttöni Emilie tuli tänään ratsastamaan Leevillä. Vaikka ori olikin hieman haastava ratsastaaa, ajattelin Emilien pärjäävän hyvin sen kanssa. Tyttö ei ollut koskaan ennen ratsastanut muutamaa talutusratsastusta lukuunottamatta. Hän oli kuitenkin todella innokas heppatyttö, joten olin lupautunut pitämään hänelle tunnin aina kerran viikossa. Ehkäpä saisin hänestä hieman vanhempana reippaan talliapulaisen.

Kävimme hakemassa Leevin yhdessä Emilien kanssa. Ori olikin jo tarhan ulkopuolella mutustamassa ruohoa, joten saimme sen siitä helposti napattua mukaamme. Näytin ensin Emilielle miten ponia talutettiin ja lähdin johdattamaan heitä sitten talliin. Tytöstä oli todella hauskaa, kun Leevi haistatteli maata. Aivan niin kuin heidän koiransakin. Koska oli lämmin ja aurinkoinen päivä, päätin että voisimme hyvin harjata Leevin myös ulkona. Niinpä menimme tallipihan nurmikolle. Neuvoin Emileätä laittamaan riimunnarun kaulalla, jotta ori olisi vähän niin kuin kiinni. Kävin hakemassa harjapakin sillä aikaa, kun tyttö jäi rapsuttelemaan Leeviä.

Näytin Emilielle ensin kumisuan, ja kerroin mitä sen kanssa tehtiin. Pyöritin sitä malliksi Leevin karvaa vasten muutaman kerran, ennen kuin annoin tytön itse kokeilla. Yllätyksekseni Emilie harjasi todella huolellisesti ja hartaasti. Useimmat tuon ikäiset, joita olin nähnyt vain hutaisivat miten sattui. Näytin miten kaikkia loppuja harjoja käytettiin aina vuorollaan, ja pian meillä oli tallin puhtain poni. Leevi oli tänään seisonut todella rauhallisesti paikoillaan, mahtoiko johtua siitä että sai syödä koko ajan. Näytin vielä kavioiden putsauksen, ja neuvoin olemaan sään läheltä varovainen. Leevi ei yhtään pitänyt, että sitä sorkittiin. Jätin tytön taas rapsuttelemaan ponia sillä aikaa, kun kävin hakemassa varusteet. Ennen varustamista kerroin suurin piirtein mitkä kaikki osat olivat nimeltään ja mitä varten niitä käytettiin. Emilie tiesikin kiitettävän hyvin jopa suitsien osat. Oli kuulemma opiskellut niitä heppakirjasta. Annoin Emilien varustaa itse Leevin, mutta autoin ja neuvoin tarpeen mukaan. Pian poni olikin varustettu, ja tyttö kävi hakemassa oman kypäränsä. Talutin sillä aikaa Leevin kentälle.

Kentällä opastin Emilietä kiristämään satulavyön sekä mittaamaan jalustimet. Kun jalustimet oli mitattu arviolta oikean pituisiksi autoin tytön selkään. Säädimme jalustimia vielä reiällä lyhemmiksi. Näytin hänelle lyhyen sekä pitkän ohjan erot ja sekä opastin häntä miten jalka olisi oikein satulassa. Lähdimme sitten kävelemään kenttää ympäri. Alkukäyntien jälkeen neuvoin tytölle uudestaan miten lyhyet ohjat otettiin. Lähdimme sitten harjoittelemaan saman tien pysähdyksiä ja voltteja. Emilie oli nopea oppimaan, ja annoin hänen kokeilla tehdä niitä yksikseenkin. Leevi oli ensimmäistä kertaa ensiratsuna, mutta totteli ja käyttäytyi todella hyvin. Lopputunnista kokeilimme myös hieman ravia. Menimme ensin lyhyet pätkät, mutta tyttö pysyi niin hyvin kyydissä, että menimme lopulta jopa pitkät sivut ravia. Annoin hänen kokeilla ravaamista ihan yksinkin ja se sujui todella hyvin. Leevi oli aivan mahtava koko tunnin ajan. Olisipa se meillä taitavillakin ratsastajilla aina noin toimiva, ajattelin huvittuneesti. Emilie taisi olla luonnonlahjakkuus!

Tunnin jälkeen opastin Emilietä löysentämään satulavyön sekä nostamaan jalustimet ylös. Talutimme sitten yhdessä ponin takaisin ruohikolle. Riisuimme yhdessä varusteet ja selostin siinä samalla, mitä aina ratsastuskerran jälkeen piti tehdä. Harjasimme vielä pölysualla Leevin. Kävimme viemässä ponin vielä tarhaan, tällä kertaa ihan sisälle asti. Emilie vaikutti aivan rakastuneelta Leeviin ja antoi tälle kasan voikukkia. Lupasin, että hän saisi vielä ratsastaa oriilla uudestaan. Näytin hänelle vielä loppuun miten kuolaimet pestiin ja neuvoin suitsien ristittämisen. Emilie osasi sen melkein heti. Hieman kateellisena katsoin, miten hän ristitti suitset kuin vanha tekijä. Minulla oli silloin aikonaan kestänyt pitkään oppia se. Kun varusteet oli laitettu paikoille sovimme, että Emilie tulisi uudestaan ensiviikon tiistaina. Tytön kyyti saapuikin juuri sopivasti ja minä pääsin hakemaan seuraavaa liikutettavaa tarhasta. Leevi oli ollut täydellinen valinta tämän päivän tunnille!

Pictures © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan (Lupa!/Permission!)
- virtuaalihevonen -